Ilkka Juhani Takalo-Eskola

ELÄMÄNTYÖPALKINTO 2006

Kuvat sanovat enemmän kuin tuhat sanaa. Markus Kåhren teokset puolestaan väistävät kuvallisuutta. Teosten luonne ei tallennu kuviksi, eikä myöskään tiivisty sanoiksi. Ne viihtyvät odottavassa hiljaisuudessa.

Teokset

Galleria

Esittely

Ilkka Juhani Takalo-Eskola​

Nuoruudestaan asti on Ilkka-Juhani Takalo-Eskola piirtänyt, valokuvannut ja kirjoittanut. Kalamiehen päiväkirjoissa, joita hän kouluvuosinaan piti, on nähtävissä hänen taiteensa yksi ominaispiirre – arkisen ilmiön laajentuminen kosmisiin yhteyksiin. Aluksi Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan tekeminen painottui kirjoittamiseen. 1970-luvulle tultaessa Takalo-Eskola alkoi keskittyä enemmän kuvataiteisiin. Maalauksiinsa hän on läpi tuotantonsa kuitenkin usein kirjoittanut ajatuksiaan kielestä.

Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ei ole opiskellut missään taidekoulussa, mutta sai oppia pikkuserkultaan Erkki-Sakari Heinoselta. Toisen merkittävän arkitodellisuuden ylittäjän Alpo Jaakolan Takalo-Eskola tapasi vuonna 1961. Suhteesta tuli molemmille merkittävä. Elokorjaajat-ryhmään hän tutustui 1970-luvun alussa ja piti ensimmäisen näyttelynsä galleria Halvoissa huveissa 1971. Tästä alkoi jatkuva näyttelyiden sarja Suomessa ja ulkomailla. Vuosikymmenten aikana hänellä on ollut uskomaton määrä yksityis- ja ryhmänäyttelyitä ja esityksiä ympäri maailmaa Japania ja Australiaa myöten. Hän on osallistunut myös yli kahteensataan kansainväliseen postitaidenäyttelyyn.

Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan teokset ovat 1960-luvulta lähtien liittyneet ennakoivasti ajassa liikkuviin taiteen ilmiöihin. Alusta lähtien Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan tuotanto on – yksinkertaistettuna jakautunut ei-esittäviin ja esittäviin maalauksiin sekä kollaaseihin ja valokuviin, joissa on kuvattu myös performansseja. Lisäksi hänellä on paljon tuotantoa, joka liikkuu kaikkien näiden välimaastossa. Teoksissa on usein pinnan alla tai niissä näkyy filosofinen julistus, myytti ja rituaalinomaisuus. Työt olivat jo varhain käsitteellisiä ennen kuin Suomessa oikeastaan koko käsitettä tunnettiin.

Ilkka-Juhani Takalo-Eskola työskenteli hengessä ”kaikkea voi käyttää, kaikki käy kumminkin”. Hänelle oli myös tärkeää nollata tekemisensä jokaisen työn jälkeen ennen uuden aloittamista. Takalo-Eskolan työskentelytapa oli poikkeuksellinen. Hän yhdisti surutta töissään esittäviä ja ei-esittäviä elementtejä, valokuvaa ja tekstejä. Hän maalasi joko hitaasti tai saattoi toisaalta hankkia sata kappaletta pahvipohjia ja tehdä niistä kuukaudessa näyttelyn. Hän yhdisti eri tyylejä, käytti erilaisia tapoja levittää värejä. Hänen maalauksissaan on eri tasoja päällekkäin, kuvan, julistuksen, vapaasti liikkuvien valuvien geometristen muotojen yhteiseloa. Ilkka-Juhani Takalo-Eskola maalasi tässä ja nyt tajunnasta. Hän julisti että taide kuten rakkauskin elää harrastelijoiden varassa. Hän esitti töitään marginaalisissa gallerioissa tai purkutalossa. Hän piti näyttelyn metsässä puille.

Alusta lähtien Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan tuotannossa ovat olleet mukana ihmiskeho, alastomuus ja luonto. Hänelle alaston keho kuvaa ihmisen avuttomuutta luonnonvoimien keskellä, ihmisen vieraantumista luonnosta. Performansseissaan hän tutkii omaa ja muiden suhdetta luonnon peruselementteihin ja toisiinsa tehden esityksiä yksin ja ryhmässä.

Teksti: Henry wuorila-stenberg

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.