Laura Könönen on käsitteellisesti suuntautunut kuvanveistäjä. Hän hahmottaa arkisia elementtejä kivenhakkuun kautta. Teokset ovat erittäin vähäeleisiä ja asettuvat monesti vuoropuheluun arkkitehtonisen todellisuuden kanssa. Niiden yhtäältä minimalistinen tarkkuus ja toisaalta usein pirstaleinen muoto viittaavat olemista hallitsevaan ristiriitaan.

Lakonisella ilmaisullaan hän koettelee perinteisen materiaalin konventioita pysyvyyden vertauskuvana ja ylevien aiheiden tulkkina. Niiden sijasta Könönen löytää merkityksensä jokapäiväisestä elämästä ja ylevyys syntyy materiaalin huolellisesta käsittelystä.

Toisinaan teokset viittaavat johonkin jo tapahtuneeseen, niiden tyyneen ja viimeisteltyyn olemukseen saattaa kätkeytyä vihjeitä dramaattisistakin käänteistä. Samalla niihin sisältyy myös ajallinen ulottuvuus.

Puhelinkopin uumenissa on jotakin jäänyt kesken ja jättänyt kivestä hakatun puhelimen luurin roikkumaan ilmaan. Vanhassa vinyylisoittimessa taukoamatta pyörivä kivestä hakattu levy ja siitä tihkuva kiven oma ääni tekevät konkreettiseksi ihmisen ja luonnon välisen jatkuvan voimainmittelyn.