Leena Nio luo maalauksissaan tilaa kerros kerrokselta, peittäen ja paljastaen. Hän kerrostaa ja kaivertaa maalauksiinsa niin tilallista kuin temaattistakin syvyyttä. Työskentelyä ohjaava hallittu, omaleimainen tekniikka tuottaa arvaamattomuutta. Pinnan ja syvyyden, ulkoisen ja sisäisen suhteet hämärtyvät. Ne menettävät hierarkiset asemansa katseen kutoessa pinnoista tiloja.

Katseen sukeltaessa maalikerrosten väleihin totutut kuvalliset koordinaatit ja realismi pettävät. Kuvatila elää, avautuu kohti ja poispäin, sekä materiaalisena että illusorisena.

Luonto paikantuu maalauksissa samanaikaisesti aitaan ja sen taakse, varjoihin ja ikkunanpuitteisiin. Hahmojen lähikuvissa taas hiusten pyörteet kietoutuvat niiden kätkemän mielen maailman kuviin. Toisaalla parsinta kuroo peittäviä neulepintoja ja verkkoja kiinni, mutta samalla pehmentää järjestelmällisen metodin ja sen luoman kuvatilan jyrkkyyttä.

Nion maalaukset avaavat pakoreittejä kuvan raameista – maalausten pintoihin vangituille linnuille, katseelle huivin takaa, takaraivoon kätketyille ulottuvuuksille.