Outi Pieskillä on taiteellisessa työskentelyssään kaksi keskeistä aihetta, luonto ja saamelainen kulttuuri. Maalausten ekspressiivistä väriskaalaa määrittää ennen kaikkea pohjoisen valon dramatiikka. Hänen vahvasti abstrahoidut maisemansa luovat sadunhohtoisia mielikuvia luonnon hallitsemattomista liikkeistä. Siveltimenvetojen orgaanisen muuttuvainen ja ornamentinomainen luonne tekee pinnoista eräänlaisia värillä kirjottuja rosoisia kenttiä.

Maalauksissa esiintyy monesti enemmän tai vähemmän konkreettisia viitteitä saamelaiskulttuurin symbolisiin merkityksiin ja käsityöperinteisiin. Saamenpukuun kuuluvan huivin hapsut kehystävät hänen viimeaikaisia maalauksiaan. Näin hän sitoo maalaukset määrättyyn kulttuuriseen kontekstiin ja lisää niihin teatraalisen ulottuvuuden.

Tilateoksissaan Pieski hahmottaa valon ja luonnon olemusta eteerisillä lankojen ja oksien rakennelmilla. Luu, saamenkäsityö ja koristeelliset täkit kehkeytyvät kuvitteellisiksi asuinsijoiksi. Kahvipusseista syntyy yhdessä poronkarvan ja muun materiaalin kanssa saamenpuvun nykytaiteen kielelle käännetty vaihtoehtoinen versio.