Turakka Purhosen teoksissa liikutaan kahdessa maailmassa. Maalaukset avaavat näkymiä siihen, minkä taiteilijan katse kohtaa tässä ja nyt: taiteilijalle poseeraava ystävä, työhuoneen tavarakasat, siveltimiä, astioita, keskeneräisiä teoksia…

Kankaasta tehdyt nuket puolestaan taikovat esiin mielikuvituksellisia näkymiä, joissa enkelit, lohikäärmeet ja irtopäät sekoittuvat tuttuihin hahmoihin taiteilijan elämästä. Maalauksen työprosessi on nopea ja intensiivinen, nukkeveistokset taas vaativat hidasta puurtamista.

Miten nämä kaksi maailmaa kohtaavat? Molemmissa kyse on ankaran tarkasta havainnosta. Maalaukset pysäyttävät ajan ja kiteyttävän jonkin tunnelman ja elämäntilanteen näkymäksi, jonka katsoja voi tavoittaa. Veistoksissa taas taidehistorian kuvasto, pyhimyshahmot ja symboliikka, sekoittuu arkiseen.

Tuloksena on tiivistymä, josta katsoja voi jäljittää yleisinhimillisiä tunteita. Pelon ja tuskan tunteisiin sekoittuu myös lempeään naurua. Turakka Purhosen teokset muistuttavat katsojaa siitä, miten sisäisen ja ulkoisen välinen raja on lopulta hyvin häilyvä.