Pekka ja Teija Isorättyä

Ehdokkaat 2017

Taiderobotit köpöttelivät rollaattoreillaan yleisön tietoisuuteen jo muutamia vuosia sitten. Sen jälkeen Isorättyöiden kineettiset veistokset ovat saaneet uusia muotoja ja rooleja aloittaessaan keskusteluja ihmisen, taiteen ja teknologian yhteyksistä.

Esittely

Pekka ja Teija Isorättyä​

Taiderobotit köpöttelivät rollaattoreillaan yleisön tietoisuuteen jo muutamia vuosia sitten. Sen jälkeen Isorättyöiden kineettiset veistokset ovat saaneet uusia muotoja ja rooleja aloittaessaan keskusteluja ihmisen, taiteen ja teknologian yhteyksistä.

Isorättyöiden tapa yhdistää teknologiaa ja taidetta on kaukana modernistisesta insinööriestetiikasta. Pikemminkin luonnehtisin heidän tuotantoaan elektromekaaniseksi biotaiteeksi, sillä he ovat työstäneet veristä nahkaa ja luuta tai parkinneet kalannahkaa ja yhdistäneet usein orgaanisista materiaaleista luomiinsa hahmoihin jonkin toimivan käytetyn moottorin.

Koneen ja inhimillisen yhdistelmä tuo nykyihmiselle mieleen jotakin kankeaa, passiivista, säännönmukaista ja sielutonta. Mutta Isorättyöiden taiteen posthumanistiset juuret ulottuvat renessanssin lopulle, jolloin sekä kirkolliset että hovien teettämät koneihmiset toimivat odottamattomasti, leikillisesti, vastavuoroisesti ja ihmisten mielestä aivan tieten tahtoen. Isorättyät pohdiskelevat syystäkin: ”Kuinkahan kauan mekaniikka ja elektroniikka viittaavat tulevaisuuteen, vai viittaavatko ne jo enemmän menneeseen?”

Liikuttavan teknologian rinnastaminen orgaanisiin materiaaleihin luo ajankohtaisia mielikuvia elämään puuttumisesta: pelkoa, mutta myös toivoa. Taiteilijat voisi nähdä myös nykyajan Prometheuksina, jotka antavat materiaalille elämän, inhimillisen sielun. Runollista ulottuvuutta teknologia saa siitä että teokset on huolella ajateltu ja käsin rakennettu.

Materiaalin valinta tarkoittaa Isorättyöille tutustumista ihmisiin, tarinoiden etsimistä. He vievät arte poveralle ominaisen arkimateriaalin muokkauksen taidehistoriallista edeltäjäänsä pidemmälle: liikkuessaan veistokset avaavat käytetyn materiaalin merkityksiä, mutta teoksissa kerrostuvat myös taidehistorialliset viittaukset. Esimerkiksi Merenneidon muoto on Hokusailta, mutta niittinen kokoamistyyli viittaa Sirpa Alalääkkölän Aino-triptyykkiin.

Materiaalin menneisyys sanelee aiheen ja aihe liikkeen luonteen. Ihminen on läsnä vaikka katsoja näkee vain infuusioletkuja, muovipulloja, tonnikalannahkaa tai bio-öljyä. Isorättyät tuovat taiteessaan esiin yhteiskunnallisia asioita, mutta ilman poliittisia julistuksia.

Pariskunta on työskennellyt vuosia maailmalla: Meksikossa, Saksassa, Japanissa, purjeveneessä Itämerellä, välillä kotikaupungissaan Torniossa ja parhaillaan Yhdysvalloissa. Koko perheenä työskentelyn voimavara on heittäytyminen asioiden keskelle tekemään taidetta, joka muuttaa käsitystä elämästä, muuttaa ympäristöä ja muuttaa myös heitä itseään.

Teksti: Helena Sederholm

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.