Pekka Luukkolan valokuvia yhdistää pyrkimys löytää uusia tapoja kuvata maisemaa ja ilmaista aikaa valokuvassa. Hänen kuvansa ovat suoria ja perustuvat kameran ominaisuuksiin, siihen että kamera näyttää maailmasta asioita, joita silmä ei osaa havaita.

Luukkolan teokset tuovat usein mieleen elokuvan, jossa filmi on pysähtynyt paikalleen ja koko pitkä kohtaus on tallentunut yhteen syvänsiniseen ruutuun. Näemme miten yö ja päivä lomittuvat toisiinsa ja ymmärrämme tulen negatiiviin piirtämien jälkien kertovan, että yöllisiä järvienselkiä pitkin on kulkenut joku.