Salla Tykkä on käyttänyt töissään elokuvaa, videota sekä valokuvaa. Tykkä tutkii teoksissaan naisnäkökulmasta ihmisen identiteettiä, kasvamista aikuisuuteen ja suhdetta ympäröivään maailmaan. Teokset ovat joskus raakoja, pelottaviakin. Niissä esiintyvät fiktiiviset henkilöt: nainen vihaa itseään, omaa ruumistaan, omaa elämäänsä. Päähenkilö rimpuilee, kamppailee pakkomielteittensä kanssa, hän on kynsiään ojenteleva peto, hän peittyy paksuun karvaan.

Teosten päähenkilö on usein nuori nainen, joka etsii minuuttaan unenomaisuuden rajamailla. Hänen on yhtäkkiä mahdoton käsittää, mitä hänen ympärillään, hänelle itselleen on tapahtumassa. Kun vastaukset eivät löydy, maailma murenee sirpaleiksi.

Tykkä on käyttänyt lyhytelokuvissaan viitteitä eri elokuvagenreihin. Hän on antanut filmien vaikuttaa katsojan tietoisuuden taustalla, yhdistää ennen nähdyn ja uuden materiaalin. Luonnollisesti kysymys on myös rooleista. Nainen on perinteisesti katseen kohde, mutta Tykän töissä nainen saattaa taistella nyrkkeilykehässä vallasta, vuodattaa piittaamatta vertaan, käydä sukupuolisotaa fyysisesti, konkreettisesti.