Tea Mäkipää

Ehdokkaat 2008

Tea Mäkipään (s. 1973) taide ilmentää syvää huolta ihmiselämän säilymisestä maapallolla. Hänen keinonsa pureutua maailmanlaajuiseen ja yhä pahenevaan hätätilaan on tiivistää monitahoisista ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista ongelmista iskeviä, runollisia ja joskus jopa humoristisia kannanottoja veistoksen muodossa.

Teokset

Galleria

Esittely

Tea Mäkipää

Tea Mäkipään (s. 1973) taide ilmentää syvää huolta ihmiselämän säilymisestä maapallolla. Hänen keinonsa pureutua maailmanlaajuiseen ja yhä pahenevaan hätätilaan on tiivistää monitahoisista ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista ongelmista iskeviä, runollisia ja joskus jopa humoristisia kannanottoja veistoksen muodossa.

Hänen kieroutuneella tavalla hurmaavassa teoksessaan Atlantis (2007) – valmistunut yhteistyössä Halldor Ulfarssonin kanssa – on keskellä järveä kelluva mökki, joka on kallistunut kyljelleen ja näyttää uppoavan millä hetkellä hyvänsä. Ikkunoista loistaa kuitenkin lämmin valo, ja sisältä kantautuu perheenjäsenten arkista rupattelua. Katsojasta tuntuu, että asukkaat eivät joko tajua uhkaavaa kohtaloaan tai sitten torjuvat koko ajatuksen.

Mäkipään isokokoinen veistos 1:1 (2004) esittää sekin kallistuvaa taloa, mutta nyt talo sijaitsee kuvalla maalla ja näyttäytyy läpinäkyvänä, täysin ilman seiniä, lattioita ja kattoja. Toteutuksen rajuutta ja fyysistä vinksahtaneisuutta tasapainottaa tunne talon eri osien keskinäisestä, verkostomaisesta riippuvuudesta. Sosiaalisesta riippuvuudesta kertoo myös yläkerrasta kuuluva vanhan miehen ääni, joka kommentoi alakerrassa asuvan nuoren perheen edesottamuksia.

Vielä järkyttävämpi näkemys ihmiskunnan nykytilasta esittäytyy teoksessa Motocalypse Now, jonka nimi antaa ymmärtää, että suurimpana roistona planeettamme tuhoutumisessa on fossiilisesta polttoaineesta riippuvainen auto. Mäkipään ahdistavassa näyttämökuvassa matkustajat ovat jääneet satimeen palavan Mercedes Benzin sisään. Heidän hysteeriset huutonsa kantautuvat katsojan korviin.

Mäkipään taiteesta välittyy katkeransuloinen ajatus, että ihmiskunta on itse pahin vihollisensa, ja että pyrkiessämme lyhyen aikavälin onneen me vaarannamme pitkällä aikavälillä koko elämämme säilymisen.

Teksti: Lawrence Rinder

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.