Maalatessa näkee, miten kuva hahmottuu sillä meille on luontaista nähdä pelkkä tahra tai muutama siveltimen veto kuvana. Katseemme pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan, antamaan merkityksensä sille, mitä se havaitsee. Milloin on se hetki, kun samankaltaisuus alkaa tai päättyy? Haluaisin nähdä sen hetken, jolloin maali alkaa viitata, muistuttaa jotain muuta kuin itseään. Siksi pyrin antamaan vain tarpeellisen määrän viitteitä. Minä vihjaan.

Taiteilija muuttaa jokapäiväiset aiheet, kuten sisätilat, maisemat, henkilökohtaiset tavarat ja hahmot kaikkea muuta kuin tavalliseksi harkitulla sommittelulla ja materiaalien käytöllä.

Alftan suunnittelee kunkin teoksen ennalta. Jokainen kuva perustuu muistiinpanoihin ja tarkkaan piirustukseen.  Työhuoneella syntyy lähikuvia, jotka haastavat katsojan pohtimaan aiheen lisäksi ­sitä, mitä maalauksen ulkopuolelle jää.

Alftanin teokset ovat luonteeltaan esittäviä, mutta hipovat myös abstraktiota hänen tutkiessaan häilyvää tilaa, jossa materiaalille sallitaan tulkinnanvapaus. Katkonaiset siveltimen vedot naamioituvat neuleeksi, mustat kaaret muuttuvat kajaaleiksi ja läpikuultavat värit kuvastaa heijastuksia peilissä tai veitsenterällä.

Intiimit maalaukset kuvailevat näkyvää maailmaa sen sijaan, että näyttäisivät siltä. Toistuvat kuva-aiheet kuten ikkunat, oviaukot, sekä rajaukset teosten sisällä viittaavat niin kirjaimellisesti, kuin vertauskuvallisesti katsomiseen.