Anne-Karin Furunesin taiteen toistuvana teemana on kuva naishenkilöstä, historiallisten tapahtumien uhrista, joka ei itse ole mitenkään voinut vaikuttaa kohtaloonsa. Furunes käyttää eri arkistoja etsiessään kuvia, jotka koskettavat häntä.  Alkuperäiset valokuvat ovat usein pienikokoisia ja otettu erilaisiin byrokraattisiin tarkoituksiin, mutta ne esitetään suurikokoisina maalauksina. Tutkiessaan arkistoja hänellä on tavallisesti mielessään joku tietty teema. Usein kuitenkin tapahtuu, että hän löytääkin yllättäviä kuvia, jotka on nähty jotenkin marginaalisina ja joita yleensä ei myöskään ole asianmukaisesti luokiteltu.

Hän löytää ihmisiä, joiden kohtalon historialliset tapahtumat ovat määritelleet. Valokuvat on otettu äärimmäisissä tilanteissa: juutalaisia, joita oltiin lähettämässä natsi-Saksaan, Ruotsin aiemman rotuhygienian uhreja, vankilaan tuomittuja rikollisia.

Vuonna 2014 Palazzo Fortunyssä Venetsiassa pitämässään näyttelyssä Anne-Karin Furunes esitti monumentaalisessa koossa teatteri- ja muotisuunnittelija Mariano Fortunyn palatsissa sijainneessa ateljeessa työskennelleiden työntekijöiden muotokuvia. Hän on myös tehnyt sarjan muotokuvia San Servolon saarella Venetsiassa sijainneen entisen mielisairaalan, nykyisen museon, naispotilaista.  Alumiinilevyille kuvatut henkilöt esitettiin in situ museon kauniissa puistossa.

Valokuvissa olevat kasvot on yleensä riisuttu kaikista henkilön historialliseen aikaan tai yhteiskunnalliseen asemaan viittaavista attribuuteista. Kasvot ovat paljaita; kohtaamme vakavia katseita, jotka tilanteestaan tietoisina tai tietämättöminä katselevat tulevaan.  Samalla tuntuu, että kasvot kertovat myös kuvien ajasta, henkilöiden yhteiskunnallisesta asemasta ja ennen kaikkea  persoonasta.

Anne-Karin Furunesin käyttämä tekniikka perustuu maalauskankaalle tai paperille käsin lävistettyihin erikokoisiin reikiin.  Hän käyttää samaa tekniikkaa koneellisesti toteutettuna alumiinilevyillä. Maalauskankaan pohja väritetään yleensä tasaisen mustaksi, johon taiteilija rei’ittää eräänlaisen ruudukon, josta valon läpäisemänä muodostuu kuva. Hän on kehittänyt tätä tekniikkaa noin 30 vuoden ajan ja hallitsee sen pienimpiä sävyjä myöten.

Kuvan luoma optinen efekti vaihtelee näyttelytilan valon ja valaistuksen sekä katsojan omien liikkeiden mukaan. Kuva muuttuu tapahtumaksi kuvassa olevan henkilön ja katsojan katseiden kohdatessa.  Historialliset kerrostumat tuntuvat katoavan kohdatessamme toisen ihmisen katseen.