Anna Estarriola on Kataloniassa syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija, jonka monialaisessa työskentelyssä veistokselliset installaatiot yhdistyvät liikkuvaan kuvaan, ääneen ja teknologiaan performatiivisen lähestymistavan kautta. Työskennellessään näiden eri ilmaisumuotojen parissa, hän yhdistää usein ruumiillistumisen sekä subjektina että objektina, ja käyttää sitä linssinä, jonka kautta hän tarkastelee havainnointia, kommunikaatiota ja todellisuuden rakentumista. Hänen työnsä saa vaikutteita eri tieteen aloista, epistemologioista ja uskomusjärjestelmistä, usein huolellistesti lavastettujen tilanteiden kautta.
Teoksia
Piles of Things, 2025, installaatio, 10-kanavainen ääni, kivivalujauhe, kipsi, metalli, puu, tekstiilit, uudelleenkäytetyt esineet, vaihtelevat mitat. Kokoelmassa: Suomen Kansallisgalleria, Nykytaiteen museo Kiasma. Valokuva: Jussi Tiainen.
Emerging Thoughts, 2015, installaatio, monikanavainen ääni, alumiini, paperi, villa, hamppu, synteettinen kuitu, 1,96 × 2,25 × 1,5 m. Kokoelmassa: Suomen Kansallisgalleria, Nykytaiteen museo Kiasma. Valokuva: Jussi Tiainen.
Moment, 2023, installaatio, 4-kanavainen ääni, valettu kivijauhe, tekstiilit, synteettiset kuidut, metalli, puu, tekonurmi, valo, 310 × 210 × 400 cm. Kokoelmassa: Serlachiuksen taidekokoelma. Valokuva: Sampo Linkoneva.
My Last Choreography, 2016, installaatio, silikoni, mekaniikka, elektroniikka, puu, 100 × 100 × 2 cm (nykyinen jalusta: 180 × 180 × 19 cm). Kokoelmassa: EMMA – Espoon modernin taiteen museo. Valokuva: Ari Karttunen.
Resonanssi, 2019, installaatio, 3-kanavainen ääni, lasikuitu, kipsi, tekstiilit, 125 × 282 × 125 cm. Kokoelmassa: Helsingin taidemuseo. Valokuva: Jussi Tiainen.
Esittely
Anna Estarriola on Kataloniassa syntynyt, Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija, jonka monialaisessa työskentelyssä veistokselliset installaatiot yhdistyvät liikkuvaan kuvaan, ääneen ja teknologiaan performatiivisen lähestymistavan kautta. Työskennellessään näiden eri ilmaisumuotojen parissa, hän yhdistää usein ruumiillistumisen sekä subjektina että objektina, ja käyttää sitä linssinä, jonka kautta hän tarkastelee havainnointia, kommunikaatiota ja todellisuuden rakentumista. Hänen työnsä saa vaikutteita eri tieteen aloista, epistemologioista ja uskomusjärjestelmistä, usein huolellistesti lavastettujen tilanteiden kautta.
Estarriolan taiteessa rajat mahdollisen ja mahdottoman välillä hämärtyvät. Hänen teoksensa avautuvat muuttuvina ympäristöinä, joissa mittakaavat, näkökulmat ja valtarakenteet ovat sekä vastakkain että rinnakkain. Kerroksellisia kertomuksia voi ilmestyä – kuin kohtauksia päättymättömästä näytelmästä. Hänen teoksensa kuvaavat pyrkimystä ymmärrykseen ja yhteistyöhön, samalla syleillen epävarmuutta, väärinymmärrystä ja epäonnistumista, jotka joskus ovat erottamattomia näistä.
Hänen installaationsa yhdistävät usein tunnustettavia elementtejä ja tilanteita rakennetuiksi mutta epävakaiksi merkitysmekanismeiksi, joissa totuuden määritelmä voidaan kyseenalaistaa monesta näkökulmasta. Kaiken tämän takana on jatkuva uteliaisuus elämää – ja kuolemaa – kohtaan, ja sitä, kuinka yksittäinen ja kollektiivinen käyttäytyminen muovaavat erilaisia toisiinsa kietoutuneita ja yhteisiä todellisuuksia. Lisäksi Estarriola on ohjannut ja esiintynyt performannsiteoksissa ja tanssituotannoissa kansainvälisesti.
Vuonna 1980 Katalonian Banyolesissa syntynyt Estarriola on suorittanut kandidaatin tutkinnon University of Barcelonasta (2004) ja maisterin tutkinnon Taideyliopistosta Helsingistä (2009). Hän on myös opiskellut nykytanssia. Hänen töitään on esitetty Suomessa ja kansainvälisesti, muun muassa yksityisnäyttelyissä Amos Rexissä, Serlachius-museoissa, EMMA – Espoon modernin taiteen museossa, Tallinn City Galleryssä, Max Estrellassa Madridissa sekä Borås konstmuseumissa Ruotsissa. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin mediataiteen AVEK-palkinto ja vuonna 2023 William Thuringin nimikkopalkinto. Hänen teoksiaan on merkittävissä julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, kuten Kansallisgalleriassa, EMMA – Espoon modernin taiteen museossa, Porin taidemuseossa, HAM Helsingin taidemuseossa ja Saastamoisen säätiön taidekokoelmassa.
“Olen kiinnostunut varmuuksien ja läsnäolojen epävakaudesta, tuntemattomista, jotka toistuvat ja muuntuvat ajan kuluessa, sekä hypoteesien spekulatiivisesta esittämisestä: miten asiat ovat tai voisivat olla, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa.”
– Anna Estarriola