On mahdollista, että islantilainen taiteilija Egill Sæbjörnsson tunnetaan parhaiten kuvitteellisista ystävistään. He ovat Ugh ja Boogar, 36 metriä pitkät kahvia rakastavat ja ihmisiä syövät peikot, jotka nousivat maailmanmaineeseen Venetsian biennaalissa kesällä 2017.

Ajatus Ughista ja Boogarista syntyi vuonna 2007, kun Sæbjörnsson näki pitkänokkaisia peikkohahmoja matkamuistomyymälässä. Ne alkoivat kasvaa hänen mielessään. ”Aluksi vain leikittelin tällä peikkoilmiöllä, josta sitten kasvoivat nämä kuvitteelliset hahmot. En ajatellut, että tekisin taidetta niiden kanssa. Mutta kun niistä tuli isompia ja isompia, ne lopulta ottivat elämäni haltuunsa”, taiteilija kertoo. ”Ne ovat hieman megalomaanisia ja hyvin pahansisuisia.”

Kun peikot kuulivat, että heidän ystävänsä oli saanut kutsun biennaaliin, he tulivat kateellisiksi ja kaappasivat Islannin paviljongin itselleen. Syntyi ainutlaatuinen näyttely, josta kansainvälinen lehdistö raportoi laajasti.

Rauta on taottava silloin, kun se on kuuma. Vielä samana vuonna kekseliäät paikot julkistivat suunnittelemansa luksustuotteet ja valtasivat myymäläkseen helsinkiläisen Galerie Anhavan. Eleganteilla myyntipöydillä oli koruja ja hajuvesipulloja, mitoiltaan valtavia ja pinnalta kiiltävää kultaa. Voisi kenties todeta, että peikkojen maku on vielä hioutumaton.

Egill Sæbjörnsson (s. 1973) on opiskellut taiteen ja musiikin ohella tiibetiläistä mielenhallintaa, klovneriaa, 3D animaatiota ja vuorovaikutteista ohjelmointia sekä Reykjavikissa että Pariisissa. Hän on monialainen taiteilija, jonka taide perustuu yhtäältä teknologian käyttöön maalauksen ja kuvanveiston jatkeena ja toisaalta todellisten esineiden ja projisoitujen illuusioiden yhdistämiseen ääneen, musiikkiin ja performanssiin.

Jättiläispeikot sopivat hyvin kuvaan, kun ajattelee islantilaista kansantarustoa, joka vilisee keijuja, menninkäisiä ja muita olentoja. Islantilaistaiteilija tuntee kotimaahansa liitetyt kliseet ja osaa huvitella niiden kustannuksella.

Sæbjörnssonin taide on samanaikaisesti nokkelaa, vilpitöntä ja syvällistä. Se yllättää, huvittaa ja hämmentää. Se esittää vakavia kysymyksiä olemassaolosta, mutta tekee tämän tavalla, josta sekä taiteilija itse että katsojat voivat nauttia. Vaikka Sæbjörnssonin teokset ovat kokeellisia ja uutta etsiviä, hänelle on tärkeää, ettei niiden ymmärtäminen edellytä erillisiä ohjeita, opintoja tai taustatietoja.