Škarnulyten viime vuosien elokuvissa on usein kohtauksia, joissa neuvotellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä, jotka häilyvät ihmisten ja ei-inhimillisten maailmojen välillä ja hämärtävät geologisten, ekologisten ja kosmisten voimien välisiä rajoja. Hän käsittelee historiallisen ajanjaksomme perusongelmia: ilmastonmuutosta ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Hän asettaa nämä vastakkain tutkiessaan elokuvan keinoin erilaisia kertomuksia, jotka samanaikaisesti pysyvät avoimina mutta sulautuvat yhteen.

Taiteilija lähtee etsimään totuutta ja näyttää meille antologian, joka koostuu erilaisista historioista. Škarnulyten runolliset lavastukset jättävät jälkeensä mietiskelevän ahdistuksen, joka syntyy kun kohtaamme kaiken meitä suuremman, elämää suuremman – uhkaavan ilmastokatastrofin, luonnonilmiöt ja ideologiset rakenteet.

Vilnassa, Liettuassa vuonna 1987 syntynyt Škarnulytė on henkeen ja vereen tutkimusmatkailija – rooli, joka on välttämätön taiteilijalle, jonka ensisijaiset huolenaiheet ovat globaaleja. Italiassa ja Norjassa kouluttautunut ja työskennellyt Berliinissä ja Tromssassa työskentelevä Škarnulyte ammentaa inspiraatiota eri tavoin riutuneista, ekologisesti ainutlaatuisista paikoista, niin kaukaisista ja historiallisista kuin napapiiri, Amerikan lännen aavikot, Lähi-idän autiomaat, Euroopan ydinvoimalat, Kylmän sodan tukikohdat, meriin kadonneet muinaiset sivilisaatiot ja afoottiset vyöhykkeet. Häikäisevällä tavalla hän yhdistää näiden alueiden historiallisen merkityksen kvantti- ja mikroskooppisiin ilmiöihin, joka muodostavat maailman äärettömän pienet rakennuspalikat, elokuvallisella visiolla, joka skaalaa mikroskooppista pienemmän ja tähtitieteellisen.

Nämä maantieteelliset alueet ja ulottuvuuskerrokset toimivat konteksteina hänen spekulatiivisille ”arkeologisille” elokuvilleen, jotka pohtivat nykymaailmaa kuvitellun tulevaisuuden näkökulmasta, jossa tietoinen olento tutkii kriittisesti antroposentrisen nykyisyyden pitkän aikavälin ekologisia seurauksia. Sellaisenaan ne esiintyvät viitepisteinä hänen meditatiivisissa teoksissaan, jotka usein asettavat nykyajan myyttejä – kuten ydinajan mystiikkaa – geologisen syvän ajan suurempaan kontekstiin kysyäkseen, miten me päädyimme tähän?