Viggo Wallensköld (s. 1969, Porvoo) aloitti taideopintonsa Helsingin yliopiston Piirustusluokassa ja jatkoi sieltä Kuvataideakatemiaan. Hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2005. Hän on pitänyt kahdeksan näyttelyä Bäcksbackan Taidesalongissa. Viimeisin yksityisnäyttely Helsingissä oli 2020 Galleria Halmetojassa. Hänellä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä taidemuseoissa Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan kuuluu tärkeimpiin suomalaisiin taidekokoelmiin. Häneltä on ilmestynyt myös neljä kaunokirjallista teosta, joista kaksi viimeisintä on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Viggo-Wentzel Renato-Bogislaus Cathmor-Adlerwalt Wallensköld eli Viggo Wallensköld on kuvataiteilija ja kirjailija, joka kuvaa maailman absurdiutta kuvitteellisten henkilöhahmojen kautta. Hänen teostensa pääosassa on usein yksi ihminen. Teoksista on vuosien kuluessa muodostunut kokonaisuus, yhtenäinen maailma, jossa eri teemat kietoutuvat kiinteästi toisiinsa.

Wallensköld käsittelee maalauksissaan ihmisten fyysistä moninaisuutta ja erilaisuuden kanssa selviytymistä. Hän itse kertoo maalausten kumpuavan häpeän tunteesta, omasta toiseuden kokemuksesta. Hänen teoksensa ovat käsitelleet kehopositiivisuutta ja muunsukupuolisuutta jo 2000-luvun alusta saakka. Käsittelytapa on emotionaalisesti koskettava, mutta hillitty. Teosten ihmiset eivät edusta stereotypioiden fyysisyyttä, mutta odottavat silti huomiota. On tärkeää tulla nähdyksi.

Henkilökuvissa on Wallensköldin mukaan aina aavistus omakuvaa, mutta omakuvia tai muotokuvia ne eivät ole. Teosten ihmiset ovat kuitenkin usein lainanneet asentoja, vaatteita ja ilmeitä suvun vanhoista valokuvista, ihmisiltä, joita Wallensköld itse ei ole koskaan tavannut.

Hänen kaunokirjallisten teostensa pääosassa oleva sienitieteilijä sen sijaan on lainannut piirteitä Wallensköldin isältä, joka oli myös taiteilija ja erityisen kiinnostunut sienistä. Wallensköldin kokeellisten romaanien rabelaismainen tunnelma täydentyy kuvituksella, jonka Wallensköld on tehnyt itse. Kuvituksissa käy ilmi hänen hieno pelkistetty tussi- ja akvarellimaalausjälkensä, ja kuvituksia kuuluukin kokonaisuuksina museokokoelmiin.

Hänen tekninen työskentelynsä on tarkoituksenmukaista eli aiheen käsittelytapa valikoituu tavoitellun tunnelman mukaan. Maalausjälki vaihtelee kevyestä kertamaalauksesta pintaan, jossa maalauskertoja on useita ja jälki tasaista. Maalaustyylin myötä myös maalausten temperamentti vaihtelee ekspressiivisestä hyvin tyyneen ja rauhalliseen.

Yksi Wallensköldin henkilökuvien keskeinen teema on elottoman ja elollisen yhteys. Tunnetuin tämän teeman aihe on koneihminen, jossa ihmisen pää tai osa vartalosta on kytketty ylläpitävään koneeseen. Koneen voi sulkea ja avata, sen voi laittaa talvilevolle tai koristeeksi ikkunalaudalle. Kuitenkin osana sitä on selvästi ajatteleva ja tunteva hahmo, jonka ajatuksia emme pysty lukemaan. Wallensköld käsittelee ajankohtaista teemaa keinoälystä, roboteista ja inhimillisyydestä hienosti pelkistäen. Hän onnistuu purkamaan pelkoa herättävän tematiikan helposti ymmärrettävään ja samaistuttavaan muotoon.

Elottoman ja elollisen yhteys on teemana myös hautausmaa-aiheissa, joissa hautakivistä ja -muistomerkeistä muodostuu vainajan muotokuvia. Wallensköld herättää hautamuistomerkit eloon samalla tapaa kuin vanhat valokuvat. Niiden ympärille muodostuu kertomuksia ja niiden kohteet tuntuvat todellisilta.

Maalauksiin, joissa on läsnä elävä ihminen, Wallensköld yhdistää usein attribuutin. Attribuutin kautta hahmoa on mahdollista tulkita. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteiset uskonnollisen taiteen linnut, viitat tai nuolet vaan kotoisat ja tunnistettavat elementit kuten kirjahyllyt, lelut tai huonekalut. Välillä hän ei tyydy yksittäiseen esineeseen, vaan ihmisen ympärille on ikuistettu kokonainen interiööri. Se johdattaa ajatukset paikkaan tai aikaan, jota ei ole, mutta jonka pystyy kuvittelemaan.