Minulle ajatus itseään ylläpitävästä järjestelmästä on enemmän kuin narratiivinen työkalu erilaisen ekologisen mittakaavan pohtimiseen. Elämme selvästi symbioottista elämää, jossa ainoa vakio on keskinäinen riippuvuus. Suuri osa työstäni koskee näitä huokoisia, liminaalisia tiloja, joissa eri järjestelmien väliset rajat ovat epäselviä. Studiolla kokeilen kuitenkin ideaa ylläpitää tiettyjen materiaaliyhdistelmien elämää lasiastiassa. Suljin suomaisen metsäekosysteemin umpinaiseen lasiastiaan kahdeksantoista kuukautta sitten. Kukoistavan tasapainon saavuttaminen siihen on erittäin herkkä prosessi.

Laitisen kerroksellisissa ja moniaistisesti vetoavissa installaatioissa siirrytään saumattomasti mikroskooppisen pienistä hiukkasista yhteiskunnallisiin kysymyksiin sekä mytologioihin. Teokset pyrkivät ehdottamaan tilanteita ja reseptejä kohtaamisille, joissa eri elämänmuodot ja materiaalit näyttäytyvät yhteenkietoutuvana jatkumona. Jatkuva muutos ja materiaalinen läpinäkyvyys ovat teosten keskeisiä piirteitä. Vaikutteita taiteilija on saanut esimerkiksi tieteiskirjallisuudesta ja tieteenfilosofian suuntauksista, joiden avulla pyritään hahmottelemaan uudenlaisia tapoja yhteiselolle maapallolla.