Vuoden 2025 Ars Fennica -palkinto on myönnetty ruotsalaiselle kuvataiteilijalle Roland Perssonille. Voittajan valitsi neljän ehdokkaan joukosta kansainvälisesti arvostettu kuraattori Mami Kataoka, joka toimii Tokiossa sijaitsevan Mori Art Museumin johtajana ja myös Ars Fennica 2025 -palkinnon asiantuntijana.
Kataoka perustelee valintaansa seuraavasti:
Ars Fennica 2025 -näyttely paljastaa miten kukin näistä taiteilijoista käsittää pohjoismaisen elämän ja olemassaolon tarkoituksen — avuttomuuden ja voimattomuuden epävarmassa maailmassa — ja miten he tiivistävät ja ilmaisevat nämä arat tunteet teoksissaan. Erityisenä aiheena on pitkän rajan toisella puolella naapurimaissa jatkuva sota, jonka kuvitellaan herättävän, joko tietoisesti tai tiedostamatta, jännitteiden ja vaistomaisen puolustautumisen tunteita.
Tässä kontekstissa haluaisin myöntää vuoden 2025 Ars Fennica -palkinnon Roland Perssonille. Tapa jolla hän käsittelee silikonia materiaalinaan kutsuu takaisin maailmaan sen mikä on aiemmin vaipunut uniin ja tiedostamattomaan, tai sitten hän heijastaa kasvien ja eläinten näkökulmasta havaitun maailman takaisin ihmisten yhteiskuntaan.
Siten, samalla kun hän kohtaa nykymaailman äärimmäisen monimutkaisen ja vakavan poliittisen tilanteen, Persson muuntaa sen ainutlaatuisella runoudellaan moniselitteisiksi objekteiksi.
Silikoni, materiaali joka jäljittelee todellisuutta uskollisesti, tulee muodonmuutoksen ja rekonstruktion prosessissa ladatuksi monikerroksisilla merkityksillä. Ne kannustavat meitä kysymään, etsiikö pianon päällä makaava hevonen musiikista jotakin sodassa menetettyä vai onko musiikki kenties itsekin kuollut. Hevosen päätä kannatteleva puutavara tuo samaten mieleen sen elämän moniselitteisen statuksen. Amatsoninjättilumpeen monimutkainen rakenne ja mittakaava peittää huonekaluja ikään kuin luonto tunkeutuisi ihmisten elintilaan, eivätkä huonekalutkaan pysy pystyssä ilman puurimoja tukenaan. Menetyksen ja halun, aggression ja vastaanottavaisuuden tunteet asettuvat herkkään tasapainoon, ja voimme alkaa kuvitella miten kamppailu ja yhteiselo sekä ristiriitojen luomat jännitteet kuvastavat Perssonin töissä oman aikamme maailmaa.
Ragna Bley etäännyttää itsensä maalauksissaan kankaan täydellisen inhimillisen hallinnan kuvitelmasta, kun maali samaistuu sulavaan lumeen ja sen ajallisuuteen. Luonnon suuri kaitselmus projisoituu hänen kuvantekoprosessiinsa ja herättää käsityksen olemassaolon ajallisuudesta ja ohimenevyydestä. Jani Ruscican näyttelyteoksissa dynaamiset ja virtaavat seinäpiirrokset ja videoteokset resonoivat toistensa kanssa paljastaen maailman monikerroksisen luonteen ja sen lukuisat, moninaiset merkitykset. Erityisesti horisontaalisesti asennettujen ruutujen avulla vältetään vastakkainasettelua katsojan kanssa ja luodaan suhdetta joka on luonteeltaan sulavampi. Hanna Vihriälän teoksissa — kuten suurissa kukissa jotka on koottu valtavista määristä karamelleja, tai auton muotoon asetelluissa surunauhoissa — luodaan pienten ja hauraiden, feminiinisten ainesten kerääntymillä mielikuvaa juuri ja juuri pystyssä pysyvästä monumentaalisuudesta. Näin niissä annetaan toistuvasti ilmaisu epävakaalle ja epävarmalle läsnäololle pikemminkin kuin itsevarmalle ja kiinteälle olemassaololle.
Mami Kataoka
Johtaja, Mori Art Museum