Pauno Pohjolaisen maalatut reliefit ovat katsojalle kuin itseilmaisu ja ulkoinen ilmiö yhtä aikaa. Niiden orgaaninen struktuuri viestii henkistä itseriittoisuutta, sisäistä keskittymistä ja tyyneyttä. Teokset käyvät jatkuvaa sisäistä keskustelua metodien ja materian, yhteisön ja ympäristön sekä luonnonmuotojen ja eriasteisten abstraktioiden välillä.

Suvereeni materiaalin tuntemus, sen rakenteellisten periaatteiden kunnioittaminen antaa käsinkosketeltavan ilmaisun alitajuisille tarkoituksille. Teosten dynaaminen jännitys ylittää ja muuntaa materiaalin olennaiset osat. Muodon lisääntyminen ja leviäminen ei ole mielivaltaista vaan tapahtuu kokonaisuuden ehdoilla, joka muodostaa uskottavan ja olennaisen osan objektin sisäisestä ongelmasta. Tämä kokonaisuus antaa suunnitelluille muodoille täsmälliset rajat. Autonomisesti hallittu rytmi yksinkertaistaa ja selkeyttää ilmaisulliset mahdollisuudet. Teosten dualismi on selkeä: muoto ja sisältö, materia ja henki. Näiden vuorovaikutuksesta syntyy rytminen kajo, joka ylittää filosofisella tai psykologisella tasolla viittaukset ja illuusion. Rakenteellisuus antaa katsojalle kosketuksen nyansseihin ja kovaan muotoon, pintaa ja sen struktuureihin, värin ja sen pohjan suhteeseen. Teoksista huokuu vitaalisuus ja aistillisuus, ne tuntuvat hengittävän ja kasvavan.

Hreinn Fridfinnssonin (s. 1943, asuu ja työskentelee Amsterdamissa) taide voidaan luokitella käsitetaiteeksi, vaikka hänen käsitteellisyyteensä ilmenee pikemmin eräänlaisena visuaalisena runoutena kuin filosofian perustuvina abstraktioina.

Hänen teoksiaan ovat runollisen pelkistettyjä. Monet hänen teoksistaan käsittelevät mm. sellaisia määreitä kuin aika, paikka ja valo. Hreinn Fridfinnsson kuuluu islantilaisen SÚM -taiteilijajärjestön ja SÚM-gallerian perustajiin. SÚM-sukupolvella on ollut ratkaiseva vaikutus avantgarden syntyyn Islannin taiteessa 1960-luvulla.

Fridfinnssonin elämän ja taiteen käännekohdaksi muodostui vuonna 1971 muutto Hollantiin, missä hän on siitä lähtien enimmäkseen asunut ja työskennellyt. Muutosta huolimatta Fridfinnsonin suhde Islantiin, ja ennenkaikkea sen luontoon on säilynyt vahvana. Fridfinnsson on koko uransa valokuvannut Islannin maisemia joko mustavalkoisina kuvina tai värikuvina, kuten auringonlaskua kuvaava maisema ’Elsewhere’ (Toisaalla), 1998-2000