Mika Taanila
ARS FENNICA 2015
Esittely
Mika Taanila
Mika Taanila on tehnyt lukuisia kokeellisia musiikkivideoita 1990-luvulla. Niiden jälkeiset elokuvat liikkuvat kokeellisen ja dokumentaarisen välimaastossa. Historia on hänen teoksissaan aina läsnä ja niiden elementteinä on paljon löytö- ja arkistomateriaalia. Erilaiset oman aikansa futuristiset utopiat kiehtovat Taanilaa mahdottomuudessaan.
Toiset hänen dokumenttielokuvistaan käsittelevät intohimoisesti asialleen omistautuvia henkilöitä kuten elektronisen taiteen pioneeria Erkki Kurenniemeä tai meditatiivisesta juoksusta elämäntarkoituksen löytänyttä Ashprihanal Pekka Aaltoa.
Tieteellisistä prosesseista ja teknologian vaikutusten tarkastelusta syntyy video- ja ääni-installaatioita, joissa pääosassa ovat erilaiset mekaaniset tapahtumaketjut. Kokeellisissa lyhytelokuvissaan Taanila kiinnittää avantgarden perinteen mukaisesti huomiota erilaisiin häiriöihin, virheisiin ja rosoihin. Niistä kehittyy omintakeisia kokonaisuuksia, joissa ajan merkit ja ääni ovat tärkeässä roolissa.
Taanilan taiteellinen työskentely tuo mieleen löytöretkeilijän, joka väsymättä tutkii menneisyyden kerrostumia ja niiden merkitystä nykyhetken todellisuuteen.
Asiantuntijalausunto
// Charles Esche
Viiden ehdokkaan joukosta Mika Taanila on parhaiten vakuuttanut minut teoksillaan, joissa hänen ideansa ovat saaneet täysipainoisen toteutuksen. Hän on työskennellyt suurella antaumuksella poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tiedostavana taiteilijana, ja hänen videoteoksensa ovat sekä tietyn ajan ja paikan dokumentteja että ilmaisuvälineitä, joilla tutkitaan käsitteitä ”hyvä” ja ”paha” yhteiskunta.
Mika on tarttunut moniin nykyajan demokraattisen, eurooppalaisen yhteiskunnan perustaviin kysymyksiin ja pohtii niitä konservatismin, suvaitsevaisuuden ja valtion määräysvallan kannalta. Hänen lähestymistapansa ei ole koskaan retorinen eikä abstrakti, vaan konkreettinen ja täsmällinen. Hänen teostensa kautta yleisö saa mahdollisuuden tarkkailla, kuinka yhteiskunnan kollektiivinen mielipide muodostuu ja miksi sen muodostumisprosessi on merkityksellinen.
Valintapäätöksen tekeminen oli vaikeaa, koska jokaisella ehdokkaalla on tiettyjä ominaisuuksia, joiden vuoksi olisi perusteltua antaa palkinto juuri hänelle. Lopulta päätin kuitenkin antaa Ars Fennica -palkinnon sille taiteilijalle, jolla on mielestäni kaikkein täysimittaisin tuotanto, ja joka on onnistunut tuomaan teostensa intentiot lähimmäksi niiden toteutusta.
Tästä ratkaisevasta syystä haluan ojentaa palkinnon Mika Taanilalle.