Kari Vehosalo
ARS FENNICA 2017
Teokset
Galleria
Esittely
Kari Vehosalo
Kari Vehosalo rakentaa töissään dramaattisia näyttämöitä, joissa elämä ja kuolema yhdistyvät polttavaan pistokseen. Teokset kokoavat yhteen valokuvallisen ja filosofisen tarkasti kauneuden, psykopatologian ja länsimaisen traumakulttuurin.
Vehosalon käsittelyssä moderni ikonografia kulminoituu Jayne Mansfieldiin, jonka seksikäs keho hyökkää kohti katsojaa yhtä raivokkaasti kuin kolariin ajautuva auto. Mansfeldin turma-auto on kuin salaman polttama ja kuin sarjakuvamainen viite julkkiskulttuurista. Seksin ja kuolema yhteys vetää populaarikulttuurisen viivan aina James Deanistä Dianaan.
Toinen teoksissa välähtävä hahmo on Ted Kaczynski, matemaatikko, anarkisti ja yksi performatiivisen terrorismin isistä. Kaczynski eli Unabomber piinasi lähes 20 vuoden ajan Yhdysvaltoja 1970-luvun lopusta 1990-luvun puoliväliin asti. Teknologisoituvan yhteiskunnan kriitikkona sittemmin tunnettu Kaczynski eli erakkona kaikki vuoden kiinnijäämiseensä asti.
Yksinäisyys, hiljaisuus ja katse muistuttavat länsimaisesta psykopatologiasta. Sen syvimpiä kerroksia on valotettu läpi 1900-luvun. Vehosalon työ rakentuu traditiolle, jossa yhdistyvät semiotiikka ja psykokultttuuri. Teoksien harmaan sävyt hahmottavat tarkasti myös ihmiseleitä, ja teosten draamassa myös inhimillisyys on läsnä muistumina, kohdentumina ja pistoksina.
Teksti: Atte Oksanen
Asiantuntijalausunto
// Beatrix Ruf
Kokemukseni vuoden 2017 Ars Fennica -palkintoehdokkaiden eli Maija Blåfieldin, Pekka ja Teija Isorättyän, Perttu Saksan, Kari Vehosalon ja Camilla Vuorenmaan teoksista oli niin intensiivinen, että se on edelleen tuoreena mielessäni. Siksi haluan erikseen korostaa, miten korkeasta laadusta taiteilijoiden projektit ja Kiasmassa esillä olleet teokset kertovat. Oli kaikkea muuta kuin helppoa valita heistä vain yksi palkinnon saajaksi, etenkin kun ottaa huomioon näyttelyn kokonaisuutena ja taiteilijoiden teosten välisen vuoropuhelun sen puitteissa.
Kaikkien palkintoehdokkaiden töissä käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä identiteetistä, niin hengen kuin ruumiin tasolla, sekä eettisiä ongelmia, jotka määrittävät ihmiskunnan nykyolosuhteita. Kysymykset näyttäytyvät teoksissa ihmisten ja eläinten taidokkaina muotokuvina, radikaaleina henkilökohtaisina paljastuksina ja ekologisina pohdintoina.
Palkintoehdokkaiden ja heidän projektiensa joukosta olen valinnut tämänvuotisen Ars Fennican voittajaksi Kari Vehosalon.
Kun vierailin hänen työhuoneellaan ja tutustuin hänen teoksiinsa Ars Fennica -näyttelyssä Kiasmassa, sain kokea syvällisesti ja järisyttävästi sen, miten tuttuakin tutumpi voi kaamealla tavalla muuttua täysin oudoksi. Teoksissa kuvat, ajattelun, metaforien ja symbolien historia sekä kielen funktio ovat kaikki osa teatraalista romahdusta, jossa toimimattomiksi käyneet inhimillisten halujen kulttuuriset ilmenemismuodot konfiguroidaan uudelleen.
Keho, todellisuuksien, mytologioiden ja merkitysten heijastukset hajoavat, romahtavat kasaan ja kyseenalaistuvat.
Tarkoin valittujen tekniikoiden ja homogenoivien värien kautta maalaamisesta välineenä tulee eräänlainen fetissi, ja samalla se kuitenkin haihtuu. Eri tekniikoiden – maalauksen, valokuvan ja kuvanveiston – samanaikainen käyttö tekee tarkasta käsityöstä epämaalauksellisen ja voimakkaasti häiritsevän kokemuksen. Kaikki on ”luettavissa”, mutta juuri tässä harhaanjohtavassa täydellisyydessä, jota Vehosalon maalaukset, esineet ja installaatiot ilmentävät, on sitä samaa voimaa, joka toisinaan huipentuu ruumiilliseen tai henkiseen väkivaltaan…
Kuvat ja materiaalit murentavat merkityksiä, kuvan tekemisestä tulee hämmentävää, järkyttävää, infektoitunutta ja steriiliä – ja meidän varmat esteettiset ja filosofiset käsityksemme törmäävät petolliseen kauneuteen.