Kimmo Schroderus

ARS FENNICA 2004

Kimmo Schroderus on kuvanveistäjä, jonka välinearsenaali on mahdollisen laaja: ompelukoneesta hitsauslaitteisiin. Schroderuksen veistosten muotokieli ovat täysin tätä päivää. Viiteet pulppuavat uutta aikaa etsivistä taidesuunnista kuten futurismin kone-estetiikasta, kyborgi-hahmoista tai Frank Gehryn arkkitehtuurin muodoista.

Esittely

Kimmo Schroderus

Kimmo Schroderus on kuvanveistäjä, jonka välinearsenaali on mahdollisen laaja: ompelukoneesta hitsauslaitteisiin. Hän osoitti jo 1990-luvun alussa uskoa miesliikkeen voimaan ja altisti itsensä kritiikille astuessaan feministiseen diskurssiin poikamaisin elkein. Hän tuli ensin tunnetuksi pehmolelun kaltaisista taiteilijakirjoistaan ja poptaidetta lähenevistä esineistään. Hän oli mukana myös performanssiryhmässä yhdessä Markus Copperin, Klaus Martikaisen ja Kirsi Peltomäen kanssa.

Esineiden jälkeen hän esitteli nahasta ommellun muotokuvagallerian. Teokset lähenivät tuolloin pinnalla ollutta identiteettipolitiikkaa: sosiaalisen ja sukupuolisen seksuaalisuuden määrittelyä sekä viettelyn, hallinnan ja alistamisen teemoja. Mukana oli myös valokuvaa hyödyntäviä peilimäisiä teoksia. Vaikutteet seuraaviin teräs- ja nahkaveistoksiin näyttivät tulevan s/m-, gootti- ja nahkakulttuurista. Teokset ylierotisoituivat sarjakuvamaiseen liioitteluun saakka. Aiheet tulivat esille huonekalujenmuotoisten veistosten kautta. 1990-luvun loppua kohden puu sai materiaalina sijaa ja samalla myös teosten ilmeinen aggressiivisuus näytti pehmenevän.

Schroderus on käynyt veistoksissaan läpi muodonmuutoksia niin ilmaisun kuin sisällöllisen vivahteikkuuden tasolla. Uusimmat vuosituhannen vaihteessa syntyneet, metallista hitsatuttujen teosten orgaanisuus ja liioittelevuus voi nähdä vaikuttuneen barokin tai manierismin juhlavuudesta ja pateettisuudesta.

Samalla Schroderuksen veistosten muotokieli ovat täysin tätä päivää. Viiteet pulppuavat uutta aikaa etsivistä taidesuunnista kuten futurismin kone-estetiikasta, kyborgi-hahmoista tai Frank Gehryn arkkitehtuurin muodoista. Mitä Helvettiä (2002-03) veistos on kuin berninimäinen rautatangosta taivutettu enkelin siipi. Tuntuu kuin Metallica soittaisi barockia!

Helsinkiin Tallinnanaukiolle nousee kesällä 2005 Schroderuksen suuri usean tonnin painoinen julkinen veistos, joka jatkaa samaa nykybarokin perinnettä. Aaltoileva teräsmassa saa viilentävän elementin sen päällä valuvasta vedestä. Schroderus toimi vuonna 2003 Mäntän kuvataideviikkojen kuraattorina teemanaan Kuvanveistoa.

Teksti: Leevi Haapala

Asiantuntijalausunto

// Lorena Martínez De Corral

Kimmo Schroderus osoittaa analyysin ja muutoksen kykyä. Käytettyään materiaalinaan kangasta, peilejä, nahkaa ja puuta hän on viime aikoina toteuttanut veistoksia metallista. Teoksissaan hän hyödyntää samanaikaisesti kahta erilaista muotokieltä: arkkitehtonista ja käsin tehdyn – luonnon ja rakennetun – liikkeen ja tasapainon. Tällä hetkellä hän työskentelee esittämisen ja eräänlaisen maisemallisen ilmaisun alueella. Hän rakentaa teräksestä kappaleita, jotka ylittävät kuvanveiston kolmiulotteisuuden rajat, ja käsittelee yhtäaikaisesti avointa ja suljettua tilaa. Tämä on varsin henkilökohtainen prosessi, jossa hän tutkii orgaanisia muotoja ja etsii kuvanveiston uudenlaista tulkintaa.

Monista hänen teoksistaan saa optisen vaikutelman: ainetta ja massaa käsitellään siten, että sen rajat ovat plastisten valintojen tulosta. Hän poistaa materiaalien ominaisen painavuuden ja saa aikaan jännitteen, vaihtelun havaittavien ja piilossa olevien piirteiden välillä: pinnat, ääriviivat, yhteensulautumiset, eroamiset, sameus, tiheys, kirkkauden vaihtelut muodostavat hänen veistostaiteensa.

Toiseksi pidän Schroderusta hyvin suomalaisena taiteilijana ja viittaan tässä hänen haluunsa tai tarpeeseensa käyttää jo katoamassa olevia käsityömenetelmiä. Osoituksena ovat puun kunnioittaminen, moitteeton hitsausjälki, eri metallien, kankaan ja nahan läsnäolo. Veistostyöskentelyssään hän antaa suurta painoa tuotantoprosessille ja käytettäville materiaaleille. Hänen intohimonsa on muotoilla ja yhdistää ohuita terästankoja, kiinnikkeitä, pultteja ja muttereita – saumoja, pehmeitä ja aaltoilevia ääriviivoja – tasaisia ja vahvoja pintoja siten, että katsojan silmä nauttii eikä teoksen ääreltä pysty siirtymään pois. Luomisprosessi – uuden kappaleen synnyttäminen materiaalista – on lumoava yhtä lailla hänen luonnoksissaan ja kirjoissaan kuin terästeoksissaan, joissa hitsaamista seuraa työläs ja vaikea kiillotus, joka antaa teokselle uuden ulottuvuuden.

Lorena Martínez De Corral

Kuraattori

Espanjalainen Lorena Martínez
De Corral on toiminut vuodesta 1999 mm. kuraattorina ja taiteellisena asiantuntijana lukuisissa näyttelyissä ja projekteissa.

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.