Aarne Jämsä

Aarne Jämsä

Ehdokkaat 2005

Jämsä on kumonnut kuvanveiston ikiaikaiset perusperiaatteet. Hän on hurjastellut värillä, koristellut, pilaillut. Jämsä on valinnut julkisen veistoksen aiheeksi kengän ja ristinyt Graniitiksi teoksen, joka on valettu lasikuidusta ja kirjottu peilinsirpalein.

Esittely

Aarne Jämsä

Aarne Jämsä lähestyy taidetta vapautuneesti ja riehakkaasti. Hän on käyttänyt kiveä, puuta, kipsiä, monenlaisia materiaaleja, mutta hänen suhteensa aineeseen on ainutlaatuisen epäpyhä. Muovin rinnalla esiintyy hirvenkarvaa, vanhakantaisen pyökin rinnalla alumiinia. Jämsä on kumonnut kuvanveiston ikiaikaiset perusperiaatteet. Hän on hurjastellut värillä, koristellut, pilaillut. Jämsä on valinnut julkisen veistoksen aiheeksi kengän ja ristinyt Graniitiksi teoksen, joka on valettu lasikuidusta ja kirjottu peilinsirpalein.

Jämsän fantastiset teokset hipovat surrealismia ja poptaidetta. Jämsä on luonut oman ihmeellisen esinemaailmansa, oman villin logiikkansa. Veistokset kihartuvat pitkin lattiaa uskomattoman monimutkaisena vyyhtinä, ne kiemurtelevat, oikuttelevat, ne ovat alitajunnan juurakoita, ylös ja alas polveilevia ajatuspolkuja, mielen huvipuiston outoja laitteita.

On kuitenkin olemassa myös toisenlainen Jämsä, mies, joka kunnioittaa Egyptin taiteellista järjestystä ja symmetriaa. Egyptistä kumpuavat ihmishahmot katsovat sisäänpäin ja uneksivat ikuisia unia. Nämä veistokset voivat olla staattisia, ne voivat huokua arvovaltaa, mutta kaikesta huolimatta ilo, Jämsän ylivertaisen iloinen maskuliinisuus, on niissäkin mukana.

Teksti: Pirjo Hämäläinen

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Paavo Paunu

Paavo Paunu

Ehdokkaat 2005

Paavo Paunun teoksissa tärkeää on tila. Kun teokset ovat usein tavattoman suuria, ne muuttuvat todelliseksi katsojaa ympäröiväksi tilaksi, ne täyttävät huoneen tai repäisevät huoneen seinään aukon, luovat uutta tilaa. Paunulla on myös vahvaa kutsumusta esineellisyyteen: maalaukset saavat helposti kolme ulottuvuutta, lakkaavat olemasta pelkkiä illuusioita, esineiden kuvia.

Esittely

Paavo Paunu

Paavo Paunun teoksissa tärkeää on tila. Kun teokset ovat usein tavattoman suuria, ne muuttuvat todelliseksi katsojaa ympäröiväksi tilaksi, ne täyttävät huoneen tai repäisevät huoneen seinään aukon, luovat uutta tilaa. Paunulla on myös vahvaa kutsumusta esineellisyyteen: maalaukset saavat helposti kolme ulottuvuutta, lakkaavat olemasta pelkkiä illuusioita, esineiden kuvia.

Teoksissa on usein vinoa, arvoituksellista huumoria, mutta samalla niissä on erikoista juhlavuutta, Pompejin mysteerien huvilan punaisia seiniä, liehuvia verhoja, synkkinä laskeutuvia esirippuja.

Paunun ihminen on hauras ja epätäydellinen, usein eksyksissä, omien suuruusharhojensa vallassa tai mielensä viimeisellä rannalla. Ihminen on kadottanut identiteettinsä, hän piiloutuu, haihtuu olemattomiin. Joskus Paunun kuvissa on selviä uskonnollisia viitteitä, muistumia kirkkomaalauksista, helvetin päättymättömästä piinasta, paratiisista karkotettujen kauhusta, apokalyptisiä näkyjä maailmankaikkeudesta, joka savuaa ja palaa.

Monet Paunun teoksista saavat kosmisia sävyjä. Maapallo on vain vähäinen talvisten puiden peittämä kumpu, taivaankappaleet leijuvat ilmapalloina horisontissa, planeetat soittavat, kuu hipoo maata, maa ja taivas yhtyvät miehen ja naisen tavoin. Suuruus ei tarkoita Paunun tuotannossa vain teosten kokoa, vaan myös aihepiiriä. Kaikkea on mukana, mennyttä ja tulevaa, alas vajoavaa ja huikeisiin korkeuksiin kohoavaa.

Teksti: Pirjo Hämäläinen

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Salla Tykkä

Salla Tykkä

Ehdokkaat 2005

Salla Tykkä on käyttänyt töissään elokuvaa, videota sekä valokuvaa. Tykkä tutkii teoksissaan naisnäkökulmasta ihmisen identiteettiä, kasvamista aikuisuuteen ja suhdetta ympäröivään maailmaan. Teokset ovat joskus raakoja, pelottaviakin.

Esittely

Salla Tykkä

Salla Tykkä on käyttänyt töissään elokuvaa, videota sekä valokuvaa. Tykkä tutkii teoksissaan naisnäkökulmasta ihmisen identiteettiä, kasvamista aikuisuuteen ja suhdetta ympäröivään maailmaan. Teokset ovat joskus raakoja, pelottaviakin. Niissä esiintyvät fiktiiviset henkilöt: nainen vihaa itseään, omaa ruumistaan, omaa elämäänsä. Päähenkilö rimpuilee, kamppailee pakkomielteittensä kanssa, hän on kynsiään ojenteleva peto, hän peittyy paksuun karvaan.

Teosten päähenkilö on usein nuori nainen, joka etsii minuuttaan unenomaisuuden rajamailla. Hänen on yhtäkkiä mahdoton käsittää, mitä hänen ympärillään, hänelle itselleen on tapahtumassa. Kun vastaukset eivät löydy, maailma murenee sirpaleiksi.

Tykkä on käyttänyt lyhytelokuvissaan viitteitä eri elokuvagenreihin. Hän on antanut filmien vaikuttaa katsojan tietoisuuden taustalla, yhdistää ennen nähdyn ja uuden materiaalin. Luonnollisesti kysymys on myös rooleista. Nainen on perinteisesti katseen kohde, mutta Tykän töissä nainen saattaa taistella nyrkkeilykehässä vallasta, vuodattaa piittaamatta vertaan, käydä sukupuolisotaa fyysisesti, konkreettisesti.

Teksti: Pirjo Hämäläinen & Salla Tykkä

KATSO MYÖS

Lisää taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Roi Vaara

Roi Vaara

ARS FENNICA 2005

Roi Vaara on kritisoinut museoihin ja gallerioihin keskittyvää taide-elämää ja tehnyt itsestään taideteoksen, joka liikkuu sulavasti ihmisten joukossa, häkellyttää ja herättää kysymyksiä.

Teokset

Galleria

Esittely

Roi Vaara

Roi Vaara on kritisoinut museoihin ja gallerioihin keskittyvää taide-elämää ja tehnyt itsestään taideteoksen, joka liikkuu sulavasti ihmisten joukossa, häkellyttää ja herättää kysymyksiä.

Ensimmäiseksi Vaara opittiin tuntemaan täysin valkoiseksi maalattuna miehenä, jonka tekona oli olemassaolo, käveleminen siisti puku päällä ja salkku kädessä. Valkoisessa miehessä oli monia ulottuvuuksia ja viitteitä, mutta niistä kiehtovin oli veistotaiteen traditio. Näyttelykontekstissa valkoinen marmori- tai kipsiveistos on normaali kuva ihmisestä, mutta museon ulkopuolella täysin samanlainen tulkinta muuttuu epänormaaliksi.

Sittemmin Vaara on vienyt elävän veistoksen idean museon sisälle ja kehittänyt siitä myös vitriininukkeversion. Toisinaan kaikki naamioituminen on ollut tarpeetonta: Vaara on ainoastaan seissyt paikoillaan – kuten veistokset museossa – ja tarkkaillut ihmisten reaktioita. Tulos on sinällään yllättävä. Poikkeavaksi leimautumiseen ei tarvita minkäänlaista provokaatiota. Pelkkä levollinen oleminen riittää.

Mikäli Vaaran performansseista puuttuu liike, aika saa niissä luonnollisesti suuremman merkityksen. Esiintymisistä tulee kestävyyskokeita, huumoriin sekoittuu fakiirimaista kärsimystä: kylmästä vapiseva ruumis on elävä soitin, joka helisyttää lasilevyjä, korkealle näyteikkunaan liimatuista jäsenistä syntyy koristeellinen rakennelma, kuin moderni veistos.

Vaaran mielikuvitus on ehtymätön ja rohkeus tavaton. Eräässä performansseistaan Vaara seisoo autiolla jäällä ja tutkii tienviittaa: Art vai Life, Taide vai Elämä? Luultavasti hän on kyennyt kulkemaan yhtä aikaa molempiin suuntiin.

Teksti: Pirjo Hämäläinen

Asiantuntijalausunto

// Peter Doroshenko

Roi Vaara on Euroopan ja kansainvälisessä mitassa merkittävä performanssi- ja tapahtumataiteilija. Roi Vaaran taiteella on käsittämätön kyky herättää keskustelua, ja se koskettelee häiriöille alttiin yhteiskunnan avoimia hermopäätteitä sellaisilla peruskysymyksillä kuin: Ovatko nämä teokset syvällisiä? Kannattaako niihin kiinnittää huomiota vai voiko ne suoralta kädeltä torjua? Ovatko teokset todella omakohtaisia? Mitä ne ilmaisevat? Ensi näkemältä Roi Vaaran taide näyttäytyy hyvin valmisteltuina tapahtumina. Mutta hänen ilmaisuunsa kätkeytyvä taituruus luo yllättäviä vaikutuksia ujuttamalla joukkoon ripauksen kokonaisuutta horjuttavaa mustaa huumoria. Juuri nyt kukaan muu ei ansaitse tätä palkintoa suuremmalla syyllä kuin Roi Vaara.

Peter Doroshenko

Taiteellinen johtaja

Doroshenko toimi Stedelijk Museum voor Actuele Kunst – S.M.A.K. – Gentin kaupungin nykytaiteen museon taiteellinen johtajana 2003-2005. Vuodesta 2005 yksityisen belgialaisen taidesäätiön asiamiehenä. Doroshenko on 15 viime vuoden aikana toiminut johtajana tai pääkuraattorina mm seuraavissa laitoksissa: Institute of Visual Arts, Milwaukee Contemporary Arts Museum, Houston Everson Museum of Art, Syracuse.

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.