Pilvi Takala

Pilvi Takala

Ehdokkaat 2013

Pilvi Takalan videot ja performanssit kommentoivat erilaisia yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia todellisuuksia. Hänen teoksiensa materiaalina on voinut olla niin työyhteisöön määräajaksi soluttautuminen, minkä jälkeen hän on käyttäytynyt epätavallisesti ja kerännyt ihmisten reaktioita.

Esittely

Pilvi Takala

Pilvi Takalan videot ja performanssit kommentoivat erilaisia yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia todellisuuksia. Hänen teoksiensa materiaalina on voinut olla niin työyhteisöön määräajaksi soluttautuminen, minkä jälkeen hän on käyttäytynyt epätavallisesti ja kerännyt ihmisten reaktioita.

Hänen tutkimansa yhteisöt voivat olla pieniä tai sitten Euroopan parlamentin kaltaisia monikansallisia instituutioita. Yhtä kaikki taiteilija tutkii ympäröiviä todellisuuksia ja pohtii niiden erilaisia käytäntöjä ja säännöstöjä.

Tällöin elämismaailmastamme tulee Takalan teoksissa koeolio tai hermeneuttinen kehä, joka haastaa tulkinnallisuudellaan kerta toisensa jälkeen. Asioiden suhteellisuus ja erilaisten näkökulmien samanaikaisuus kuvastavatkin hyvin kokemustamme maailman muuttumisesta yhä monimutkaisemmaksi ja pirstaleisemmaksi.

Pilvi Takala edustaa tutkivaa taiteilijaa, jolle koko inhimillinen elämismaailma on jatkuvan ja kyselevän uteliaisuuden vaikeasti hahmotettava kohde. Miten on mahdollista tutkia taiteen keinoin, vaikkapa rikastumista, kyyhkysharrastusta, juorujen syntyä ja leviämistä, tai byrokratian ”logiikkaa”? Taiteellinen tutkimus on Takalan kohdalla erilaisin tekniikoin ja strategioin tapahtuvaa yleiskiinnostunutta maailmanhavainnointia.

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

KATSO MYÖS

Lisää Taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Gabríela Friðriksdóttir

Gabríela Friðriksdóttir

Ehdokkaat 2013

Gabríela Friðriksdóttirin teoksia kuvaillaan usein oikeutetusti moniaistisiksi ja erilaisia nykytaiteen tekniikoita yhdistäviksi. Hän yhdistelee piirustuksia, maalauksia, videoita ja kuvanveistoa ja tekee yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Taiteilijan teosten lähtökohdat ovat niin islantilaisessa mytologiassa, okkultismissa kuin kokeellisen elokuvan perinteessäkin.

Esittely

Gabríela Friðriksdóttir

Gabríela Friðriksdóttirin teoksia kuvaillaan usein oikeutetusti moniaistisiksi ja erilaisia nykytaiteen tekniikoita yhdistäviksi. Hän yhdistelee piirustuksia, maalauksia, videoita ja kuvanveistoa ja tekee yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa.

Taiteilijan teosten lähtökohdat ovat niin islantilaisessa mytologiassa, okkultismissa kuin kokeellisen elokuvan perinteessäkin. Tuloksena syntyy teoksia, joiden outous ja ihmeellisyys pysäyttävät katsojan ja saa hänet pohtimaan teoksen merkitystä.

Gabríela Friðriksdóttir on nykyaikainen alkemisti, jonka teokset herättävät katsojissaan levottomuutta ja kihelmöintiä. Onkin sangen soveliasta, että hän yhdistää niissä myyttisiä, seksuaalisia, koomisia ja pelottavia aineksia tavalla, joka muistuttaa meitä unien tai fantasiaelokuvien todellisuuksista.

Gabríela Friðriksdóttirin kuvastossa sulautuvat yhteen myös popkulttuurin ja korkea taiteen sfäärit. Enemmän on enemmän ja katsojan jännittynyttä odotusta ja epätietoisuutta ei välttämättä koskaan ratkaista yksiselitteisellä tavalla, vaan hämmennyksemme jatkuu teoksesta toiseen. Tällöin tunne on sama kuin nykyihmisellä keskiaikaisen käsikirjoituksen äärellä, johon on tallennettu odotetusti kirjallinen teksti itsessään, mutta myös paljon täysin odottamatonta – jopa kokonainen maailmankuva.

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

KATSO MYÖS

Lisää Taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Fredrik Raddum

Fredrik Raddum

Ehdokkaat 2013

Fredrik Raddumin taiteessa katsoja katoaa kuin lapsi sarjakuvaan. Lapsuuden maailman paluu voisi olla Raddumin taiteen alaotsikko, sillä taiteilijan teoksien äärellä on mahdollista elää uudelleen lapsuuden leikkien ja kahlitsemattoman mielikuvituksen kokemukset.

Esittely

Fredrik Raddum​

Fredrik Raddumin taiteessa katsoja katoaa kuin lapsi sarjakuvaan. Lapsuuden maailman paluu voisi olla Raddumin taiteen alaotsikko, sillä taiteilijan teoksien äärellä on mahdollista elää uudelleen lapsuuden leikkien ja kahlitsemattoman mielikuvituksen kokemukset. Näissä molemmissa ilmenee hämmentävä kyky hahmottaa maailma uusiksi.

Tragikoomisuus kuvaa parhaiten taiteilijan tyylilajia, sillä kotoisa ja epäkotoisa ovat yhtä aikaa läsnä. Kyseinen kaksinaisuus kuvastaa sitä, miten tuttu muuttuu oudoksi ja kuitenkin mitä kummallisimmat näyt voivat olla mitä todelta tuntuvimmin kuvattuja. Raddum liittyykin tämän ambivalenssin perusteella sekä taiteen historiaan että nykytaiteen kykyyn avata arkinen ja jokapäiväinen maailmamme uuteen kontekstiin. Hän pitää itseään ensisijaisesti kuvanveistäjänä, mutta erilaisten tekniikoiden ja traditioiden risteäminen on ilmiselvää hänen teoksissaan.

Fredrik Raddumin teoksissa pohjoismainen elämä ja siihen yhdistetty nationalismi ja eksotiikka kokevat ironisen käsittelyn, jonka avulla hänen teoksensa linkittyvät yhteiskunnallisiin todellisuuksiin ja keskusteluihin. Samalla hänen teoksensa palauttavat yleisönsä lapsuuden maailmaan ja sen omakohtaiseen koskettavuuteen, sillä sarjakuvien tavoin Raddum luo visuaalisen oivalluksen keinoin monimerkityksellisiä tapahtumia.

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

KATSO MYÖS

Lisää Taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Gunnel Wåhlstrand

Gunnel Wåhlstrand

Ehdokkaat 2013

Gunnel Wåhlstrandin mustavalkoiset maalaukset ovat kuin vastaus kysymykseen siitä, miltä menneisyys näyttää? Onko mennyt mustavalkoista, seepiansävyistä vai näemmekö sen sellaisena, koska hahmotamme historian mustavalkovalokuvien lävitse katsottuna?

Esittely

Gunnel Wåhlstrand

Gunnel Wåhlstrandin mustavalkoiset maalaukset ovat kuin vastaus kysymykseen siitä, miltä menneisyys näyttää? Onko mennyt mustavalkoista, seepiansävyistä vai näemmekö sen sellaisena, koska hahmotamme historian mustavalkovalokuvien lävitse katsottuna?

Suurikokoisten tussilaveerauksiensa lähtökohtana taiteilija käyttää lähimenneisyyden valokuvia, jotka esittävät välillä hänen lähisukulaisiaankin. Wåhlstrandin maalaukset kommentoivat yhtä aikaa nykymaalauksen ja valokuvauksen välistä suhdetta, mutta ne kertovat myös näiden tekniikoiden kohta 200 vuotta kestäneestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Pienistä valokuvallisista alkukuvista kehkeytyy suurikokoisia maalauksia.

Taiteilijan teokset herättävät monenlaisia kysymyksiä, sillä katsoja kiinnostuu maalarin tekniikoista ja välineensä hallinnasta, mutta olemme myös uteliaita tietämään, kuka milloinkin on teoksen lähtökohtana olevan valokuvan mallina ja mikä onkaan hänen tarinansa.

Taiteilija sekoittaakin teoksissaan yksityistä ja yleistä, sillä henkilökohtaisen historian ohella päädymme pohtimaan kysymystä maailman kuvaamisesta ja siihen liittyvästä monitulkintaisuudesta.

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

KATSO MYÖS

Lisää Taiteilijoita

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.

Jeppe Hein

Jeppe Hein

ARS FENNICA 2013

Jeppe Heinin taiteessa minimalistisen taiteen perintö linkittyy sosiaalisiin kohtaamisiin ja kokemuksiin. Taiteilijan abstrakteja perusmuotoja kierrättävä estetiikka on välillä kuin mekaniikan kapinaa Charles Chaplinin hengessä.

Esittely

Jeppe Hein

Jeppe Heinin taiteessa minimalistisen taiteen perintö linkittyy sosiaalisiin kohtaamisiin ja kokemuksiin. Taiteilijan abstrakteja perusmuotoja kierrättävä estetiikka on välillä kuin mekaniikan kapinaa Charles Chaplinin hengessä. Tämän kapinan myötä katsojan suhde ympäristöönsä muuttuu, kun hän tapaa näkymättömän labyrintin tai liikkuvan seinän.

Heinin taide on arjen magiaa, missä puistonpenkki menee solmuun tai peilin pinnan teksti kertoo katsojalle hänen kuvajaisensa näkyvän peilissä juuri sillä hetkellä.

Hänen teoksensa voivat olla mekaanisia objekteja, mutta toisaalta hän työskentelee myös hyvin paikkalähtökohtaisesti ja luo tiloja sekä tapahtumia.

Heinin taiteessa humanismi ja huumori tekevät yhteistyötä tavalla, joka muuttaa modernismin niukan estetiikan maailmankatsomusta muokkaavaksi osallistumiseksi.

Hänen teoksensa taikovat arkemme sirkukseksi ja kutsuvat meidät vuoropuheluun taiteellisen elämyksen luonteesta. Yllättävyys, hauskuus ja iskevyys ovat myös nykytaiteellisen työskentelyn ytimessä ja niiden avulla yhteiskunnallinen analyysi ja filosofinen pohdiskelu nappaavat huomiomme.

Jeppe Heinin kuvaston näennäinen niukkuus paljastuukin vuolaaksi merkitysvirraksi.

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

Asiantuntijalausunto

// Akiko Miki

Vuoden 2013 Ars Fennica -voittajan valintaprosessi oli minulle poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Yleensä kuvataidepalkinnon saaja valitaan tutustumalla taiteilijoiden portfolioihin tai teosehdotuksiin. Ars Fennica -palkinnon saajan valintaan kuului kuitenkin vierailu kunkin ehdolle nimetyn taiteilijan ateljeeseen eri puolille Pohjoismaita. Vaikka vierailut jäivät lyhyiksi, sain tilaisuuden tutustua taiteilijoihin henkilökohtaisesti ja opin ymmärtämään sitä kulttuurista, sosiaalista ja ympäristöllistä kontekstia, jossa he työskentelevät.

Oli miten oli, päätöksenteko oli äärimmäisen vaikeaa. Kaikki viisi ehdokasta ovat kehittäneet vahvan oman taiteellisen tyylinsä, ja tyylit eroavat toisistaan siinä missä taiteilijoiden uratkin. Kuka tahansa heistä olisi ansainnut palkinnon; lopullisen päätöksen tuli siis pohjautua merkitykseen, jonka minä itse halusin palkinnolle antaa. Valitsemani kriteerit eivät näin ollen millään tavoin kuvasta taiteilijoiden taiteellisen työn laatua. Päätin valita taiteilijan, joka tutkii töissään jotain sellaista, mitä itse pidän tässä ajassa erityisen merkittävänä, ja mikä palkinnon ansiosta päätyy suuren yleisön nähtäväksi yksityisnäyttelyssä Helsingissä.

Tällä perusteella olen päättänyt myöntää vuoden 2013 Ars Fennica -palkinnon tanskalaiselle Jeppe Heinille. Hein on jo ennestään laajalti tunnettu veistoksistaan ja installaatioistaan, joita on ollut esillä museoissa, mittavissa kansainvälisissä näyttelyissä ja julkisissa ulkotiloissa.

Teoksista mainittakoon muiden muassa Appearing Rooms (2004), arvaamattomasti toimiva vesipaviljonki; Changing Spaces (2003), eräänlainen liikkuva seinä; ja Modified Social Benches (2005-), julkisten tilojen ”muunnellut sosiaaliset penkit”.

Monet Heinin teoksista ovat muodoltaan minimalistisia, ja niiden mekaniikka aktivoituu katsojan läsnäolosta, jolloin syntyy yllättävä ja hämmentävä tilanne. Toistuvia teemoja Heinin taiteessa ovat huumori ja leikkimielisyys. Vaikka Heinin installaatioiden odottamaton elementti saattaa joskus hämärtää sen, mikä on hänen taiteellisten pyrkimystensä kannalta olennaista, hän on ensi sijassa kiinnostunut herättämään kysymyksiä ihmislajin käyttäytymisestä, synnyttämään rehellistä epäluuloa ja etenkin tarkastelemaan ihmisolennon havaintokykyä ja tunteita.

Minusta on virkistävää ja loogista, että monet hänen viimeaikaiset teoksensa ja projektinsa tutkivat onnen tunteita ja ilmentävät runsauden ja avokätisyyden kokemuksia. Niistä käy havainnollisesti ilmi, ettei kenelläkään ole näistä käsitteistä selvää määritelmää, eikä keskeistä olekaan kysyä, voiko taideteos tehdä ihmiset onnellisemmiksi.

Siitä huolimatta – jos taiteen tehtävä on tarjota meille innoitusta, rikastaa ajatusmaailmaamme, herkistää meidät maailman monimutkaisuudelle ja mysteereille ja viimein esittää syvällisiä kysymyksiä omasta elämästämme, ja jos ”meidän elämämme suunta on kohti onnea”, niin kuin Dalai Lama sanoo, tuntuu varsin merkitykselliseltä pohtia näitä ilmiöitä kommunikoimalla ja jakamalla kokemuksia taiteen kautta, etenkin nykyisinä epävarmuuden aikoina. Toivon, että Jeppe Heinin näyttely tarjoaa juuri sellaisen kallisarvoisen tilaisuuden.

Akiko Miki

kuraattori
Japanissa syntynyt Akiko Miki on vuodesta 2000 toiminut pariisilaisen Palais de Tokyo –museon vanhempana kuraattorina. Hänellä on laaja kokemus kansainvälisistä taidenäyttelyistä mm. Jokohaman triennaalin 2011 taiteellisena johtajana, D2 taideprojektin johtajana, tokiolaisen Mori Art Museumin vierailevana kuraattorina. Hän on kuratoinut keskeisissä museoissa ja laitoksissa mm: Benesse Naoshima Contemporary Art Museum, Barbican Art Gallery Lontoossa, National Museum of Contemporary Art, Soulissa ja Essl Museum Wienissä.

Ehdokkaat

Lue lisää tämän vuoden ehdokkaista.

Palkitut

Katso kaikki palkitut taiteilijat.

Julkaisut

Tutustu vuosittaisiin katalogeihimme.