Hans Rosenströmin taiteellinen ilmaisu on luonteeltaan aineetonta ja paikkasidonnaista. Keskeistä sille on arvoituksen läsnäolo. Käsitteellisissä teoksissaan hän pohtii havainnon luonnetta kohdistaen huomionsa siihen, mikä helposti ohitetaan liian vähäpätöisenä.

Niin ikään valolla on niissä merkittävä osansa. Teokset saavat katsojan epäilemään aistejaan ja siten kasvattamaan tarkkaavaisuuttaan suhteessa ympäröivään todellisuuteen.

Viime vuosina hänen välineensä on ennen kaikkea ollut ääni ja sen avulla luodut illuusiot. Hetkellisyys ja katoavaisuus korostuvat Rosenströmin tekstikatkelmissa. Vähäeleisissä esitystaidetta lähestyvissä tilanteissa pääosassa on kuitenkin kuulija itse. Tämä altistuu pikemminkin omalle tietoisuudelleen kuin ulkoisille tapahtumille.

Kuulokkeista välittyy määrittelemätön läsnäolo, joka eri tavoin koettelee kuulijaa ja tämän suhdetta ympäristöön ja itseensä. Raja hämärtyy äänen vuoroin lähestyessä ja loitontuessa. Tuloksena on ristiriita, joka laajentaa aineettoman ja abstraktin intensiteetin myös ruumiilliseksi.

Pink Twins on kahden mediataiteilijan duo, jonka muodostavat veljekset Vesa ja Juha Vehviläinen. Heidän lähtökohtansa on koneellisesti tuotetun musiikin rytmeissä ja niiden vuoropuhelussa liikkuvan kuvan kanssa.

Teosten tietokonepohjainen kuvamateriaali on abstrahoitua ja värikästä syklistä virtaa. Sen juuret ovat yhtä lailla animaatiossa kuin kuvien pirstaloimisessa digitaalisen manipulaation keinoin. Erilaiset vääristymät ja valumat muodostavat kaleidoskoopinomaisia jatkuvasti vaihtuvia ärsykkeitä, jotka vuoroin liukuvat toistensa sisään ja irtoavat erilleen.

Pink Twinsin kokeellinen liikkuva kuva on orgaanisen muuttuvaista ja maalauksellista. Heidän moniaistisiin, usein monikanavaisiin installaatioihinsa kuuluu kiinteästi elektroninen äänimaailma. Kokonaisuudesta syntyy illusorisia avaria tiloja, jotka hypnoottisella jatkuvalla liikkeellään joko vetävät katsojaa sisäänsä tai työntävät tätä pois.

Pink Twinsin taide on toisaalta vahvasti performatiivista, he esiintyvät live-tilanteissa osana installaatioitaan luoden monitahoista ääntä koneiden avulla.

Outi Pieskillä on taiteellisessa työskentelyssään kaksi keskeistä aihetta, luonto ja saamelainen kulttuuri. Maalausten ekspressiivistä väriskaalaa määrittää ennen kaikkea pohjoisen valon dramatiikka. Hänen vahvasti abstrahoidut maisemansa luovat sadunhohtoisia mielikuvia luonnon hallitsemattomista liikkeistä. Siveltimenvetojen orgaanisen muuttuvainen ja ornamentinomainen luonne tekee pinnoista eräänlaisia värillä kirjottuja rosoisia kenttiä.

Maalauksissa esiintyy monesti enemmän tai vähemmän konkreettisia viitteitä saamelaiskulttuurin symbolisiin merkityksiin ja käsityöperinteisiin. Saamenpukuun kuuluvan huivin hapsut kehystävät hänen viimeaikaisia maalauksiaan. Näin hän sitoo maalaukset määrättyyn kulttuuriseen kontekstiin ja lisää niihin teatraalisen ulottuvuuden.

Tilateoksissaan Pieski hahmottaa valon ja luonnon olemusta eteerisillä lankojen ja oksien rakennelmilla. Luu, saamenkäsityö ja koristeelliset täkit kehkeytyvät kuvitteellisiksi asuinsijoiksi. Kahvipusseista syntyy yhdessä poronkarvan ja muun materiaalin kanssa saamenpuvun nykytaiteen kielelle käännetty vaihtoehtoinen versio.

Laura Könönen on käsitteellisesti suuntautunut kuvanveistäjä. Hän hahmottaa arkisia elementtejä kivenhakkuun kautta. Teokset ovat erittäin vähäeleisiä ja asettuvat monesti vuoropuheluun arkkitehtonisen todellisuuden kanssa. Niiden yhtäältä minimalistinen tarkkuus ja toisaalta usein pirstaleinen muoto viittaavat olemista hallitsevaan ristiriitaan.

Lakonisella ilmaisullaan hän koettelee perinteisen materiaalin konventioita pysyvyyden vertauskuvana ja ylevien aiheiden tulkkina. Niiden sijasta Könönen löytää merkityksensä jokapäiväisestä elämästä ja ylevyys syntyy materiaalin huolellisesta käsittelystä.

Toisinaan teokset viittaavat johonkin jo tapahtuneeseen, niiden tyyneen ja viimeisteltyyn olemukseen saattaa kätkeytyä vihjeitä dramaattisistakin käänteistä. Samalla niihin sisältyy myös ajallinen ulottuvuus.

Puhelinkopin uumenissa on jotakin jäänyt kesken ja jättänyt kivestä hakatun puhelimen luurin roikkumaan ilmaan. Vanhassa vinyylisoittimessa taukoamatta pyörivä kivestä hakattu levy ja siitä tihkuva kiven oma ääni tekevät konkreettiseksi ihmisen ja luonnon välisen jatkuvan voimainmittelyn.